KENNELISTÄMME

Ensimmäinen Mallorn's pentue näki päivänvalon vuonna 1983. Siitä asti olen kasvattanut labradoreja, vuodesta 2004 asti pienimuotoisesti myös jackrussellinterriereitä. Koirat ovat hyvin tärkeä osa elämääni, ja miehenikin kasvattaa koiria, rekikoiria, työtä tekeviä ja kilpailevia alaskanhuskeja. Asumme keskellä metsää (mikä lienee itsestäänselvää kun kysymys on näinkin suuresta kennelistä), noin 20 km Rovaniemen kaupungin eteläpuolella, Hirvaan kylässä, ja teemme tätä molemmat kokopäiväisesti. Huskyt asuvat ulkona tarhoissaan ja kopeissaan niinkuin rekikoirat yleensäkin, sisäkoirina meillä on pieni russelilaumamme ja myös labradorinpennut varttuvat sisätiloissa ihmisten läheisyydessä. Aikuiset labradorit asuvat lämmitetyssä kennelrakennuksessa aivan pihapiirissä, ja ne pääsevät liikkumaan vapaasti sisätilojen ja tilavien ulkotarhojen välillä. Kennelkoirat lenkitetään säännöllisesti ja kesällä nautimme tontin vieressä viraavassa Ternujoessa uimisesta. Koska teemme tätä kokopäiväisesti, kennelkoirat saavat varmasti enemmän aktivointia ja liikuntaa ja viettävät enemmän aikaa ihmisen seurassa kuin moni kotikoira.

Kasvatustyössäni pyrin saamaan aikaan mahdollisimman laadukkaita, terveitä ja rotumääritelmän mukaisia koiria. Kun kennelissä on useampia narttuja ja uroksia, laatuun voi todella panostaa. Siitoskoiriksi valikoituvat vain erittäin hyvät ja terveet koirat. Usein pienimuotoista kasvatustyötä ihannoidaan, koska koirat varttuvat kodinomaisissa olosuhteissa. Niin ne varttuvat meilläkin, mutta koirien laatuun kiinnitetään todennäköisesti paljon keskimääräistä enemmän huomiota . Jos pidän itselläni nartun, joka ei aikuisiässä osoittaudukaan erinomaiseksi yksilöksi ulkomuotonsa, luonteensa tai terveytensä puolesta, se ei päädy jatkamaan sukua vain siksi että "se on niin ihana tai mukava koira". Kun perheessä on esimerkiksi vain 1 narttu ja sen omistaja haluaa kasvattaa pentueen, siitoskoiraksi "valikoituu" tämä koira riippumatta siitä onko se itse asiassa ollenkaan siihen sopiva yksilö. Tämä koira voi todellakin olla aivan ihastuttava lemmikki ja se on varmasti omistajalleen kaikki kaikessa, mutta se ei tee siitä välttämättä ihanteellista emoa pentueelle. Pennunostajan kannalta olisi kenties tarkoituksenmukaisempaa hankkia koira sellaisesta paikasta, jossa koiria todellakin yritetään jalostaa paremmiksi ja terveemmiksi. Toki moni pienempi kennel toimii täsmälleen samoilla periaatteilla kuin minäkin, ja tarkoitukseni onkin vain herätellä pennunostajia miettimään erilaisten kennelien hyviä ja huonoja puolia. Se on kuitenkin todettava, että pienessä kennelissä - varsinkin jos pentueita on harvakseltaan - pennut saavat varmasti suhteessa enemmän huomiota ja yksilöllisempää käsittelyä kuin isommassa kennelissä. Tässäkin kuitenkin lienee paljon kennelkohtaisia eroja.

Kennelissämme tehtiin vuonna 2010 Suomen Kennelliiton kennenleuvojien tarkastus, ja yleisarvosana tarkastuksesta oli "erinomainen". Voit tutustua arviontilomakkeeseen tästä.

Olen ollut koiraharrastustoiminnassa mukana aivan ensimmäisen koirani hankinnasta alkaen. Alkuvuosina, suoritettuani toko-ohjaaja -kurssin, vedin tottelevaisuuskoulutuksia Uudenmaan Nuuskuissa. Toimin myös Lauttasaaren koirakerhon puheenjohtaja, kun se monen vuoden toimimattomuuden jälkeen elvytettiin 80-luvulla. Pikkuhiljaa siirryin kuitenkin enemmän Labradorinnoutajakerhon toiminnan pariin, ja kun yhdistyksestämme tuli rotua harrastava yhdistys, aloin vetää kerhon jalostustoimikuntaa. Tässä touhussa vierähtikin monta vuotta, meistä tuli sittemmin rotujärjestö, ja joitakin vuosia sitten tehtäväni vaihtuivat jalostustoimikunnan puheenjohtajasta kerhon puheenjohtajaksi. Tämä on ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista, haasteellistakin, sillä rotumme on niin suuri ja suosittu että sen parista löytyy hyvin erilaisia harrastajia, ja tehtäväni onkin ollut tasapainoilla kaikkien näiden osa-alueiden välillä, unohtamatta sitä tärkeintä, joka liittyy rodun terveyteen ja vaalimiseen.

Viime vuosina oma harrastamiseni on painottunut lähinnä näyttelytoimintaan, ikä ja pitkät etäisyydet ovat hidastaneet tahtia... Onneksi tytäreni Roosa on nykyään apunani monessa asiassa. Pyrin kuitenkin huomioimaan luonteen ja käyttöominaisuudet kasvatustyössäni, vaikken aktiivinen koeharrastaja olekaan. Onneksi monet kasvattieni omistajat ovat kunnostautuneet ja pitäneet Mallorn's -koirien mainetta yllä myös tällä saralla, siitä kiitos ahkerille pennunostajilleni.

Ja tietenkin aivan erityinen kiitos kaikille pennunomistajilleni, jotka ovat menestyneet hienosti näyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin!

Kennelin historiaa

Sain ensimmäisen labradorini vuonna 1980, siis yli kolmekymmentä vuotta sitten... Se oli pieni, musta narttu jonka hain Paimiosta. Emän puolelta se oli vanhoja skandinaavisia linjoja, isä oli Ballyduff Maroon. Hurahdin heti koiraharrastukseen. Valitettavasti tämän koiran kanssa en päässyt kilpailemaan näyttelyissä, mutta tokoilimme ja harrastimme kaikenlaista muuta. Jo vuotta myöhemmin minulle tuli samasta kennelistä ruskea narttu Sandy, samasta emästä mutta eri isästä. Tästä koirasta tuli myöhemmin Suomen muotovalio, ja kennelini kantanarttu.

Ihan ensimmäiset vuodet kasvattajana olivat hauskoja ja jännittäviä, ja aivan kuin joku yrittäisi varmistaa että tähän ihan taatusti jää koukkuun, ensimmäinen pentueeni onnistui yli odotusten. Kipinä tavoitteelliseen kasvatustyöhön syntyi heti kasvattajaurani alkuvaiheessa. Tästä pentueesta syntyi Mallorn's Aprilfool, joka menestyi aikoinaan erinomaisesti näyttelyissä, ja sen sisko Mallorn's Applesauce, josta tuli vuorostaan Loresho kennelin kantanarttu. Sen jälkeen täytyykin sanoa, että meni vuosia ennenkuin sain yhtä hyvän pentueen aikaiseksi. Oli terveysongelmia, huonoja valintoja, ostin muutamia koiria mutta en oikein löytänyt omaa linjaani, ja vuosia menikin hapuillessa. Tilannetta ei tietenkään parantanut se, että olin nuori tyttö joka asui ensin kotona ja sitten pikkuisessa kaupunkiasunnossa - koiramäärä oli todella rajoitettu ja jos jonkin koiran kanssa meni pieleen, piti aloittaa taas uuden pennun kanssa ihan nollatilanteesta, ei voinut ajatellakaan pitävänsä esimerkiksi useampaa nuorta koiraa yhtä aikaa kasvamassa.

Pikkuhiljaa koiranpito-olosuhteet paranivat. Tässä vaiheessa pääsin astuttamaan sijoitusnarttuni FIN MVA Craneridge Andwellan, mustan erisukuisen nartun jonka olin ostanut ja sijoittanut ystävälleni Minna Rinkiselle. Andwella muodostuikin merkittäväksi siitosnartuksi, ja se esiintyy lähes kaikkien koirieni sukutaulussa. Se siemennettiin amerikkalaisella AM Ch Beechcrofts Skydiverilla niihin aikoihin, kun ensimmäisiä tuloksellisia pakastesiemennyksiä alettiin tehdä Suomessa. Andwellan ja Skydiverin tyttäret Mallorn's Koh-I-Noor ja Kiss Me Kate jatkoivat linjaa. Koh-I-Noor itsekin siemennettiin, toisella amerikkalaisella uroksella, nykyisin kaikkien tuntemalla Am Ch Dickendall Arnoldilla, ja tästä pentueesta syntyivät FIN MVA Mallorn's Opium ja C.I.B FIN MVA PMV-97 Mallorn's Onassis, vuoden näyttelylabradori vuodelta 1994. Opiumin jälkeläisistä tunnetuin lienee FIN MVA Mallorn's Shenandigan, joka taas on isänä usealle menestyneelle koiralle. Näistä tärkeimpiä ovat yhdistelmästä Shenandigan x Boothgates Miz Showbusiness syntyneet M. Arcturus (3 x sert, vuoden näyttelylabradori 2002), CH M Aldebaran Hollannissa ja INT&FIN CH M Aniara, sekä uusintayhdistelmästä syntynyt M Aint Mizbehavin (3 x sert). Kiss Me Kate taas oli emänä FIN MVA Mallorn's Poisonille, jonka tytär FIN CH Mallorn's Xanadu taas periytti Multi CH Mallorn's Elyseen, JV-03 Mallorn's Valentinen ja FIN MVA Mallorn's Butterscotchin. M. Elyseestä täytyy mainita, että se on voittanut yhteensä 9 erikoisnäyttelyä useassa eri maassa!

Vuonna 1994 pitkäaikainen haaveeni toteutui, ja sain Englannista ruskean nartun Boothgates Letter Writerin. Tässä vaiheessa kantanarttuni FIN MVA Sandyn linja oli omassa kennelissäni tyrehtynyt, ja halusin elvyttää ruskean linjan. Letter Writerilla oli yksi pentue, CH Loresho Tangon kanssa. Tango oli Loresho Ozzien poika, joka taas puolestaan oli Mallorn's Jersey Sourin poika. Myös Tangon emä Loresho Jell-O oli M Applesaucen tyttärentyttärentytär. Näin sain "omat vanhat" linjani takaisin. Tästä yhdistelmästä syntyi Mallorn's Chocolate Magic, jolla oli menestyksekkäitä jälkeläisiä sekä minulla että Loresho kennelissä.

Vuonna 1997 minulle tuli toinen koira Boothgate kennelistä,ruskea narttu FIN MVA Boothgate Miz Showbusiness. Tällä koiralla on ollut valtava vaikutus kasvatustyöhöni, ja voinkin sanoa että kaikki koirani pohjautuvat tällä hetkellä joko "Cocoon" tai Craneridge Andwellaan "Ansaan". Nämä kaksi linjaa yhdistyivät edellämainitussa yhdistelmässä (A-pennut). Cocolla oli pennut myös CH Loresho Ozzien kanssa , eli sain jälleen vanhat linjani yhdistettyä uusiin ruskeisiin linjoihini, ja tämä pentue tuotti monta kuuluisaa koiraa. Itselleni jäi Mallorn's Mmm Marabou (2 x sert), jolla on useita menestyneitä jälkeläisiä: CH Mallorn's Terracotta ja Tanskassa asuvat CH Mallorn's Tundra Song ja CH Mallorn's Toffee. Samoin sisarukset M. Ursa Major (3 x sert) ja Ursus Arctos (3 x sert) ovat Mmm Maraboun jälkeläisiä. Nämä koirat ovat mustia ja ne vaikuttavat enemmänkin kuuluvan "mustiin Mallornseihin" mutta itse asiassa ne ovat juuri tämän ruskean linjan tuotoksia. Mmm Maraboun sisaruksista voidaan mainita INT&FIN M Mr Sandman ja SUCH M Mums Mums joka vaikuttaa Ruotsissa ruskeista labradoreistaan tunnetussa Tjotte's kennelissä.

Tjotte's kennelin kanssa on ollut muutakin yhteistyötä, Cocolla oli ruskea pentue Tjotte's Now Or Neverin kanssa, ja tästä pentueesta meille jäi narttu M Chocomotion (3 x sert) ja uros SK&P CH M Chocomania, joka myöhemmin muutti Puolaan.

On ollut myös muutamia ulkopuolisia koiria, jotka ovat suuresti vaikuttaneet kenneliimme. Yksi tällainen oli AM CH Visions I'm Able, joka oli meillä lainassa reilun vuoden. Tällä uroksella astutettiin mm Mallorn's Arcturuksen tytär Rosanan La Rosa, ja pentueeseen syntyi kaikkien tuintema, lähinnä siitosuroksena mainetta niittänyt Mallorn's Romeo, joka toki nuorena poikana keräsi näyttelyistäkin sertit. Romeo on ollut todella merkittävä uros, ja sen tyttäret Mallorn's Terracottan kanssa, M. Rough Diamond ja M. Ring Any Bells ovat kennelin kantavia voimia nykypäivänä. Ring Any Bellsin ruskea poika M Ring My Bell aloitti juuri näyttelyuransa savuttamalla Parhaan Uroksen arvon erikoisnäyttelyssä 10 kk:n iässä.

Minulla oli myös tilaisuus käyttää yhden kerran siitokseen upeaa narttua FIN MVA Mailiksen Lumikkia. Ihastuin tähän narttuun jo sen olessa aivan nuori, ja ostinkin pentuna sen pojan Mailiksen Gentlemanin, joka on ollut monin tavoin merkittävä siitosuros maassamme, ja mm vuoden 2003 paras näyttelykoira. Sen harvinaisiin saavutuksiin kuuluu mm ryhmävoitto Helsingin messukeskuksen voittajanäyttelyssä. Astutin Lumikin Ablella, ja tuloksena oli yksi ainoa, keisarinleikkauksella syntynyt pentu. Pentu vaikutti kuolleelta, eläinlääkäri nakkasi sen roskikseen papereiden keskelle, mutta hetken kuluttua paperit alkoivat liikahdella ja henkilökunnalle tuli kiire elvytellä ja auttaa pikkuruista keltaista narttua jonka nimeksi tuli Mallorn's Snow Is White... Tällä "pikku-Lumikilla" ei ollut kuin 2 pentuetta, niistä toiseen syntyi Mallorn's Vanilla Ice. Se oli heti pienestä pitäen hyvin erityinen koira, ja se voittikin heti ensimmäisenä näyytelyvuotenaan 2 erikoisnäyttelyä, Club Shown ja vieläpä sijoittui messukeskuksessa ryhmäkilpailussakin. Siitä tulikin Vuoden näyttelylabradori 2009.

Myös viime vuosina meillä on ollut siitoslainassa joitakin ulkomaisia uroksia . Dickendall Peacekeeper tuli meille USAsta Dickendall kennelistä 2008, ja viipyi luonamme 2 vuotta. Tämä koira on CH Trendmaker's Tycoonin poika. Tycoon tuli minulle pikkupentuna Ruotsista ja menestyi aikanaan erinomaisesti, voitti mm Hollannin valtaviin mittasuhteisiin paisuneen Club Shown (nykyinen Bennekomin Club Show). Aikuisiällään se lähti Dickendall kenneliin siitoslainaan ja jäi sinne, ja nyt meillä oli tilaisuus saada sen poika vastaavasti tänne. "Chuckin" jälkeläiset ovat vielä nuoria, mutta lupaavia. Meille jäi sen poika Mallorn's Painted Black joka aloittelee näyttelyuraansa. Lena Wibergin ja Annual's kennelin kanssa meillä on ollut myös paljon yhteistyötä. Meillä on ollut siitoslainassa Lenan kasvatti Annual's Nice Device, jolla on useita hienoja jälkeläisiä. Samoin Lenalta on ollut lainassa musta Meksikossa kasvatettu, amerikkalaislinjainen Quejeiro Da Vinci.

Kaikkia merkittäviä koiria on mahdotonta mainita, tässä vain pintapuolinen raapaisu siihen, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua lähes kolmikymmenvuotisen kasvattajaurani aikana. Mallorns valioita on niin Suomessa kuin useissa muissakin maissa, ja toivottavasti kasvattini ovat yhtä lailla toimineet siinä kaikkein tärkeimmässä tehtävässä: mukavina, hyväluonteisina parhaina kavereina omistajilleen.